Reilu pari viikkoa siviilissä on nyt takana ja elämä alkaa taas näyttää valoisammalta. Enää ei vituta joka hetki eikä ajatus kouluun paluusta tunnu niin vastenmieliseltä. Itse asiassa hetkittäin jopa odotan innolla viikon päästä alkavaa kauppaoikeuden kurssia. Onpahan ainakin taas jotain tekemistä... viime viikot kun ovat menneet pitkälti kotona istuskellessa ja tylsistyessä.
Lonkkani on selkeästi paranemaan päin. Kävellessä ei enää tunnu kipua, mutta painoa se ei vieläkään kestä. Jo ostoskassin kantaminen kaupasta kotiin saa sen ärtymään. Juoksemista en ole uskaltanut edes kokeilla vielä. Halu päästä taas liikkumaan on kuitenkin kova. Siksi varasinkin itselleni ensi viikon perjantaiksi ajan saliohjaajalle lonkkaystävällisen saliohjelman laadintaa varten.
Mitä palveluksen jatkamiseen tulee, päätin pitkällisen pohdinnan jälkeen, etten lähetä uusia hakupapereita vielä tänä keväänä. Elämäni on viimeiset pari vuotta pyörinyt niin tiiviisti intin ja siihen valmistautumisen ympärillä, että pieni hengähdystauko on nyt paikallaan. Seuraavan vuoden ajan haluan keskittyä rauhassa opiskeluun ja elämiseen ilman jatkuvaa tietoisuutta siitä, että joudun pian jättämään kaiken tutun ja turvallisen taakseni ja astumaan palvelukseen. Näillä näkymin palaan siis inttiin aikaisintaan II/07 erässä.
Mainittakoon vielä, että sain vihdoin Kelalta päätöksen sotilasavustuksesta. Valitettavasti se ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Kela päätti korvata minulle koko palvelusajalta 397 euroa, eli tammikuun asumismenojani vastaavan summan. Kelan nettisivuilla kuitenkin lukee, että: "Sotilasavustus myönnetään palvelukseenastumispäivästä sen kuukauden loppuun, jona asevelvollinen kotiutetaan tai palvelus keskeytyy vähintään 14 päivän ajaksi". Kaiken järjen mukaan minulle olisi siis pitänyt korvata myös helmikuun asumismenot. Valituskirje on työn alla.
