STJ 9: Odottelu syö naista

Sanovat, että viimeisistä hetkistä siviilissä pitäisi ottaa kaikki ilo irti. Varmasti totta, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Päivät tuntuvat tällä hetkellä piinaavan pitkiltä, etenkin kun ei ole mitään varsinaista tekemistä. Päiväohjelmani koostuu lähinnä salilla ja/tai lenkillä käymisestä sekä netissä surffailusta, telkkarin katselusta ja tietenkin aamukamman jämätrivian pelaamisesta. Intti pyörii mielessä käytännössä koko valveillaoloajan. Uniin se ei sentään ole vielä tullut (ainakaan muistaakseni).

Mutta mutta, nyt lähden uudenvuodenaatonviettoon. Jospa aimo annos alkoholia auttaisi nollaamaan ajatukset edes hetkeksi...

STJ 10: It's the final countdown

Vaikka siviiliaamut ovat jo laskettavissa kahden käden sormin, intin alku tuntuu edelleen kovin kaukaiselta. Oikeastaan on todella vaikea uskoa, että reilun viikon päästä minä ihan oikeasti astun palvelukseen. Ajattelin, että aikani kuluksi voisin kirjoitella hieman taustoja siitä, miten päädyin suorittamaan vapaaehtoisen asepalveluksen…

En muista tarkalleen milloin tajusin, että haluan käydä intin. Ajatus kai alkoi kypsyä vähitellen teini-iässä ja voimistui nopeasti, kun ensimmäiset miespuolisista kavereistani lähtivät armeijan vihreisiin. Muutaman vuoden kuuntelin innoissani heidän inttijuttujaan, kunnes lopulta 18-vuotiaana päätin, että haluan itsekin armeijaan. Tarkkaa syytä päätökselleni on vaikea sanoa. Taustalla oli niin yleisen kiinnostus kuin isänmaallisuuskin. Myös mahdollisuus saada johtajakoulutus houkutteli. Lähetin hakupaperit alkuvuodesta 2004 ja osallistuin saman kevään valintatilaisuuteen. Tuolloin minut määrättiin palvelukseen Kaartin Jääkärirykmenttiin I/05 erässä, juuri niin kuin olin toivonut. Jouduin kuitenkin erinäisistä syistä hakemaan myöhemmin eränsiirtoa I/06 erään. Vaikka palvelukseni lykkääntyminen aluksi harmitti, näin jälkeenpäin olen todella tyytyväinen, että sain vuoden verran lisäaikaa varmistua päätöksestäni, kohottaa kuntoani sekä aikuistua hieman. Kuluneen vuoden aikana myös pyrin ja pääsin opiskelemaan Helsingin oikikseen, joten nyt voin rauhallisin mielin keskittyä palvelukseen, kun on opiskelupaikka valmiina ja opinnot hyvin aluillaan.

Tässä vielä kuva palvelukseenastumismääräyksestäni, mikäli jotakuta sattuu kiinnostamaan.

STJ 11: Käytännön asiat kuntoon

Alkavat siviiliaamut käydä vähiin. Eilen sain vihdoinkin raahattua itseni Kelaan ja nyt pitäisi olla sotilasavustusasiat kunnossa. Tänään olisi vuorossa visiitti pankkiin purkamaan opintolainan nostosopimus. Sitten onkin käytännön asiat hoidettu ja voin keskittyä täysipäiväisesti intoiluun ja jännittämiseen... tai noh, voisihan sitä jossain välissä yrittää myös lukea vähän kirjanpidon tenttiin, joka pitäisi tehdä vielä palvelukseenastumispäivän aamuna.

Henkisesti lähipäivät ovat olleet aika raskaita. Nyt kun intti pyörii mielessä suurimman osan ajasta ja jännitys alkaa olla huipussaan, tekisi mieli puhua asiasta jollekin. Tuntuu vaan, ettei oikein ole ketään kenen kanssa puhua. Kukaan ei tunnu täysin hyväksyvän päätöstäni, enkä viitsi kovin paljon kertoa tunteistani ihmisille, joiden mielestä teen virheen menemällä inttiin. Toisaalta, en edes tiedä onko siitä vähästä, mitä olen muiden kanssa puhunut, ollut hirveästi apua. On todella vaikea yrittää selittää ihmiselle, joka ei ole ollut samassa tilanteessa, kuinka pelottavaa on tehdä näinkin iso päätös, varsinkin kun ei saa tarvitsemaansa tukea ja kannustusta niiltä, joilta sitä eniten kaipaisi.